Varhaiskasvattajat ovat avainasemassa koko maahanmuuttajaperheen kotoutumisessa

23.5.2018

AIKOPA järjesti Monikulttuuristuva varhaiskasvatus –koulutuspäivän 7.5.2018 varhaiskasvattajille ja muille maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden kanssa työskenteleville. Aamupäivän aikana kuulimme asiantuntijoiden puheenvuoroja ja iltapäivällä jakaannuimme työpajoihin, joissa työstimme päivän teemoja pienemmissä ryhmissä. Päivän päätteeksi katsoimme Ei tietä kotiin –dokumenttielokuvan, jonka ohjaaja Markku Heikkinen oli itse paikalla alustamassa ja keskustelemassa.

kouluttajat.jpg
globaalikasvatus.jpg

Päivän aikana varhaiskasvattajat saivat tietoa ja kannustusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä kanssa toimimiseen. Kouluttajilla oli yhteinen näkemys siitä, että samat periaatteet pätevät kasvatukseen, lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen niin kantasuomalaisilla kuin uussuomalaisillakin. Monikulttuurisuusasiantuntija Anneli Vatulan mukaan lähtökohtana on kulttuurisensitiivinen toimintatapa, mikä perustuu toisen kunnioittamiseen.


Lohduttavaa oli kuulla suomen kielen opettaja Anu Arvosen esityksestä, että lapsilla on luontaisesti kyky oppia useampia kieliä ja globaalisti monikielisyys on yleistä. Lähtökohtaisesti monikielisyys ei siis aiheuta oppimisvaikeuksia ja päiväkoti-ikäinen lapsi oppii keskimäärin kahdessa vuodessa arkikommunikaatioon vaadittavan peruskielitaidon.


Kiersin työpajoissa ja olin ilahtunut huomatessani, miten uutta teknologiaa on hyödynnetty päiväkodin ja perheen välisessä viestinnässä. Päiväkodissa voidaan päivän aikana kuvata lapsen puuhia tabletilla, miltä ne voidaan näyttää vanhemmille, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Samoin kännyköiden kamerat ovat aktiivisessa käytössä: päiväkodin tiedotteesta voi suomea osaamaton vanhempi ottaa kuvan ja lähettää jollekin tutulle käännettäväksi.


Perhe on tärkeä yksikkö kotoutumisessa ja lapset ovat silta, jonka kautta koko perhe oppii arkisia toimintatapoja ja kulttuuria.  Käytännössä Kainuussa ei kuitenkaan tehdä koko perheen yhteisiä kotoutumissuunnitelmia, vaan jokainen toimija (kuten koulu, te-palvelut…) tekee kullekin omat suunnitelmansa. Suomi on yksilökeskeinen kulttuuri, joten tässä suhteessa voisimme ottaa mallia monista muista yhteisöllisemmistä kulttuureista ja nostaa perheet keskiöön kotoutumisessa.


Ei tietä kotiin -dokumentti on kuvattu Kajaanissa ja Kongossa, joiden todellisuuksien välinen kontrasti näkyi elokuvassa koskettavasti. Ohjaaja Markku Heikkisen viesti vahvisti kouluttajien sanomaa: kotoutuminen ei ole vain viranomaisasia, vaan voimme kaikki osallistua siihen.


Esitysten materiaalit ovat ladattavissa Kainuun polku -hankkeen nettisivuilta

 
Kaisa Merilahti, suunnittelija

Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja